Bey Heng:

SUKUHAUDAT ja HAUTAUSMAAKULTTUURI

HAUTAAMINEN ON KONSERVATIIVIVSTA

Hautausmaakulttuurin muuttuminen on hitaampaa kuin arkipäiväämme hallitseva teknistaloudellinen kulttuuri. Hautaaminen ei ole medialle mikään törkeä rötös eikä kiihottava riemu-uutinen. Päivälehtien kuolinilmoitukset eivät kerro myöskään mitään oleellista itse hautaamisesta eikä hautausmaakulttuurista. Edesmenneiden muistokin uhkaa hiipua kiihkeästi eteenpäin hyökkäävän aikamme pauhuun. Ulkoisen mielenkiinnon puute on helppoa ymmärtää.

Hautausmaakulttuurimme on kuitenkin paraikaa kokemassa isoa murrosta. Viimeksi jotain vastaavaa koettiin kun puiset tai valuraudasta valmistetut hautaristit 1800-luvulla vaihtuivat kivestä veistettyihin hautamuistomerkkeihin ja aikaa kestäviä hautamuistomerkkejä ryhdyttiin hankkimaan aivan tavallisille rahvaan perheille.

Kaupungistuminen aiheutti runsaat kaksisataa vuotta sitten vaikeuksia hautausmaiden sijoittumiseen. Kaupunkien keskustojen pienet elitistisen hautausmaat täyttyivät ja uusia rakennettiin kaupunkien ulkopuolelle. Kun uskomukset ”ruumiin ylösnousemuksesta” samaan aikaan harsoontuivat, kehitettiin pohjois- Italiassa ja Saksassa krematoriotekniikka ja tuhkatut kaupunkivainajat onnistuttiin vielä vuosikymmeniä hautaamaan asutuksen lähiympäristöön. Tuhkatun hautasija vie hautausmaan pinta-alaa noin 5% arkkuhautaan verraten ja lisäksi tuhkan ”maatumisajasta” voidaan keskustella varsin vapaamielisesti. Suomessa sotien jälkeinen siirtolaisuus ja sotakorvauksien ansiosta teollistuminen ja kaupungistuminen tapahtuivat vasta 1945 jälkeen. Nuo muutokset aiheuttivat kaupunkien hautausmaille aivan uudenlaiset paineet.

TUHKAUS ON OMAN AIKAMME HAUTAUSMUOTO

Uurnahautaus, joka meillä oli siihen saakka toisarvoinen hautausmuoto, lähti sodan jälkeen vilkkaaseen kasvuun. Tänään se on kaupungeissa 60-80% kaikista hautauksista ja vaikuttaa voimallisesti hautausmaakulttuuriin. Perinteisesti miljöötä muokanneet kiviset komeat hautamuistomerkit alkavat vaikuttaa ”historiallisista” ja uudet pienikokoiset täyttyvät nimiteksteistä. Tuhkauksen mukana suosiota saavuttavat ”yhteiset hauta-alueet”, muistolehdot ja sirotusalueet. Aluksi hautausmaat ”arkipäiväistyivät”, mutta myöhemmin on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota niiden maisemallisiin arvoihin ja istutuksiin. Hautausmaiden hiljaisuus on yksi niiden arvokas ominaisuus.

HAUTAUSMAIDEN KEHITYSNÄKYMIÄ

Kun tuhkauksen myötä hautausmaita ei enää tarvitse jatkuvasti laajentaa ja kun hautamuistomerkkien vaikutelma-arvo on vähenemässä, muodostuvat kaupunkien hautausmaat tulevaisuudessa arvostetuiksi ”hiljaisuuden puistoiksi”. Kun kiire ja paine ulkopuolella alati kasvaa, tarvitsemme luonnonläheisiä paikkoja mieliemme tasapainottamiseen. Isoiksi kasvaneiden kaupunkien sisälle jääneet hautausmaat täyttävät oivallisesti tämän tarpeen. Niillä on luonnonkauneuden lisäksi rakkaudellisen muistamisen arvokas anti. Muistolehtojen ja tuhkan sirottamisen suosion kasvaminen johtaa siihen, että haudat eivät enää hallitse vaikutelmaa, muistolehdot ovat vain kauniita puistomaisia kumpuja. Koko vaikutelma hautausmaasta on muuttumassa.

SUKUHAUTA HAUTAMUIOTONA

Hyvin hoidetut sukuhaudat ovat jo kauan olleet hautausmaakulttuurin arvokkaimpia osia. Ne syntyivät aikanaan kiinteiden ja samalla paikkakunnalla kauan asuneiden sukujen rakennuttamina. Oma aikanamme työkulttuuri on muuttunut, suvut hajaantuvat ja tavaksi on tullut, että perhekunnat muodostavat omia ”perhehautoja” pois muuttamilleen paikkakunnille. Saman suvun hallussa on useita pieniä hoidettavia hautoja eri paikkakunnilla. Arvostettu yhteys on hajoamassa ja hautojen vaikutelmallinen taso laskemassa. Muistolehtojen ja sirotusalueiden suosio kasvaa, niitä ei tarvitse hoitaa, ne ovat seurakuntien ”yleishoidossa”. Virinnyt kiinnostus juuriimme on palauttanut vanhojen kunnon sukuhautojen arvostuksen siellä missä niitä on säilynyt. Latistumassa olevat hautausmaat kaipaavat myös kohokohdikseen isompia hyvin hoidettuja sukuhautoja. Ne tuovat hautausmaalle tuiki tarpeellista ”ajattomuuden” henkeä. Kun yhteen pieneenkin sukuhautaan voidaan tuhkaten haudata kymmeniä vainajia, ei kiusallinen täyttyminen enää uhkaa niitä. Uurnahautaus suosii sukuhautaperinteen uusiutumista.

HAUTAMUISTOMERKKI

Ei ole tietä eikä tarvetta vuosisadan takaisten komeiden hautamuistomerkkien renessanssiin. Ulkoinen komeus ei enää ole kunnian ja maineen peruste. Hautamuistomerkkien problematiikka on muualla. Miten tuottaa kovaan kiveen sen ääreen haudattujen nimet ja muistolauseet? Kun sukuhaudoissa tarvitaan kymmeniä, ehkä satoja nimiä ja muistolauseita, muodostuu muistokiven tehtävä uudelleen ongelmaksi. Kivi, suomalainen graniitti on ajaton ja kestävä, mutta hankalasti muokattava materiaali. Vuosikymmenien aikana lisättävien nimien ja muistokirjoitusten määrä on kyllä teknisesti ratkaistavissa, mutta tila, muistokiven koko on rajallinen. Kaiverretut metallilaatat ovat yksi väliratkaisu, mutta ei ehkä vaikutelmallisesti toivottavin. Sukuhautaa ajatellaan pitkäaikaisesti, ehkä vuosisadoiksi, jolloin luovuutta tarvitaan muistamisen helpottamiseksi.

RATKAISU ON ”ILMASSA”

Aikamme luoma uusi tiedotusjärjestelmä, internet tuo uusia näkemyksiä myös hautamuistomerkkeihin. Jo nyt on useimmilla perheillä käytössään välineet ja taito internetin käyttöön ja se suo aivan uudet mahdollisuudet muistamiseen ja muistoon liitettävien asioiden määrää ja tallentamiseen. Vanha hyvä hautamuistomerkki sisältää suvun perustiedot ja koodin, jolla päästään lukemaan internetistä lähes rajattomasti tietoja edesmenneistä. Tiedot saadaan joko haudalla kännykkään tai kotona tietokoneisiin. Muistomerkki näyttää edelleen haudan paikan, ja kertoo taustat ja kenen haudasta on kysymys, mutta samalla on linkki laajaan tietoon myös myöhemmin haudatuista. Tietonsa hauta antaa sekä paikalla haudalla, kodeissa, työpaikoilla ja kaukana ulkomaillakin. Hautamuistomerkki on ominut osan perinteisten sukuyhdistysten toiminnasta. Sukuhauta voi tulevaisuudessa olla suvun tietojen arvokas lähde.

SUKUYHDISTYSTEN MAHDOLLIUSKSIA

Kun aikanamme, Veikko Kehä ja allekirjoittanut teimme sukuhaudallemme hautamuistomerkin internettiin ”Heng – Kehä - Koskimies”, Helsingin Vanhalle hautausmaalle, ajattelimme, että tällaiset hautamuistomerkit olisivat hautausmaakohtaisia. On kuitenkin niin, ettei tällainen tehtävä kiinnosta seurakuntia, se on heille vaikeasti ohjattavissa ja hallittavissa ja vaikka se lisäisi vuosikymmenien mittaan hautausmaiden arvostusta, ei voimavaroja tällaiseen ole osoitettavissa. Toisessa tilanteessa ovat sukuyhdistykset. Hyvin laadittu hautamuistomerkki netissä tekee juuri sitä työtä, jonka useimmat sukuyhdistykset Suomessa ovat ohjelmaansa ottaneet: koota ja säilyttää tietoja suvun jäsenistä, heidän elämästään. Työ ei ole suurta rahoitusta vaativaa ja nuoria taitajia löytyy jo hämmästyttävän paljon. Tämä olisi varmaan yksi keino saada nuoria mukaan sukuyhdistys toimintaan.

Hautamuistomerkkimme on rakenteeltaan:

  1. kansilehti,
  2. kartta, joka näyttää haudan paikan hautausmaalle,
  3. kuva haudasta,
  4. luettelo haudatuista,
  5. nekrologi

jokaisesta haudatusta kuvineen ja kuvauksia edesmenneiden toimista. Omalla kohdallani sijoitin mukaan muutaman kuvan sekä äitini Inkeri Koskimies-Hengin että isäni Leo Hengin maalauksista. Kun Veikon äiti, Marjatta Kehä jätti aikamme, hänet lisättiin luonnollisella tavalla hautamuistomerkkiin. Voi olla, että ajan myötä kokemus tuo uusia piirteitä tällaisiin hautamuistomerkkeihin. Muutokset ja parannukset on helposti toteutettavissa.

VAPAUTUMINEN HAUTAPAIKAN SIDOKSESTA

Nettiin rakennetulla hautamuistomerkillä on tulevaisuutta ajatellen yksi erinomainen piirre, se ei välttämättä sido hautaamista ko. hautaan. Tosiasia on, että itse haudassa ei kauan ole mitään vainajaa, jota muistella. Muistaminen on mielen työ ja se tapahtuu arjen vaihtuvissa olinpaikoissa. Se onko vainaja haudattu juuri sukuhautaan, hautaan jossain muualla maailman äärissä tai vaikka hänen tuhkansa olisi sirotettu jollekin sirotusalueelle, ei estä muistokirjoituksen laatimista sukuhaudan muistomerkkiin. Jokaiselle suvustaan kiinnostuneelle on laaja lähisukulaisista kertova hautamuistomerkki yhdysside, joka kulkee vaivattomasti mukana siellä missä liikutaan. Hautamuistomerkki netissä kuvaa erinomaisesti kehittyneen aikamme uusista mahdollisuuksista.

MITÄ TULISI TEHDÄ?

Kun vuonna 2000 tutustuin sukuhaarojemme nimikkojen sukuhautoihin, syntyi tarve listata tärkeimpiä sukumme käytössä olevia hautoja. Vähäinen selostus niistä oli sukuviestissä. Sukuhautojen kartoituksen tehtävä sopisi sukuyhdistykselle mutta tekijöitä tulisi löytää. Jos sukuyhdistyksen kautta voisimme sopia esim. 10-20:stä ”sukuhaudasta”, keskustella niiden käytöstä ja säilyttämisestä paikallisten seurakuntien kanssa, syntyisi mahdollisuus laaja-alaiseen sukuhauta-perinteeseen, joka turvaisi hautapaikat, hoidon ja hautamuistojen säilymisen netissä kauas tulevaisuuteen. En tarkoita, että kaikki sukulaiset olisi pyrittävä hautaamaan noihin valittuihin suvun hautoihin, mutta niiden hautamuistomerkit voisivat tulevaisuudessa olla keskeinen rekisteri suvun jäsenistä ja heidän ”kohtaloistaan”. Koen tällaisen sukuyhdistysten keskeisenä tavoitteena ja muuta vastaavat mahdollisuuden tuloksiltaan vaikeammin ohjailtavana. Ehkä sukuyhdistyksen hallitus voisi käsitellä asiaa, tuoda sen yhdistyksen kokoukseen keskusteltavaksi ja jos myönteistä ilmapiiriä löytyy, panna toteutusta alkuun.

PS:

Tämän asian nimi ei todellisuudessa tulisi olla mikään "Hautamuistomerkki internetissä" vaan yksinkertaisesti: "Tiedoitus ohitetusta, nautitusta, kärsitystä, taistellusta, elämästä ajassa".